maanantai 15. heinäkuuta 2013

Rengasmatka osa 5

Viimeinen pysähdyspaikkamme oli mummin luona Pihtiputaalla. Sinne saavuimme sopivasti iltapäivällä ja pääsimme heti syömään kunnon kotiruokaa. Miten mukavaa olikaan syödä kotona pöydän ääressä! Ulkona syöminen alkoi tökkiä varmasti jo kaikkia ja poikakin sai vihdoin kunnolla lämmitetyn aterian. Kaikki kotiutuivat nopeasti, mummila täyttyi tavaroista, iloisista äänistä, touhusta ja tohinasta. Ja mikä ihmeellisintä, tyttönen halusi ja suostui nukkumaan mummin vieressä! Meillä vanhemmilla oli hieman omat epäilyksemme asiasta. Olihan mielessämme epäonnistunut yritys Vaasasta tuoreessa muistissa, mutta mitä vielä! Tyttönen nukahti melkein heti ja valtailuyrityksistä huolimatta mummikin mahtui eikä äiti ja isä kuulleet yöllä pihadustakaan naapurihuoneesta! Sieltä heräsi aamulla pirteä ja iloinen tyttönen!

Tyttösen naama suli hymyyn, kun mummin luota löytyi kastelukannu. Ja niin takapihan kukkaset saivat kunnon kastelun. Sen minkä kesä kastelee, se myös kuivaa. Niin kävi vaatteille ja kengille. Ja kun ämpäri läheni tyhjenemistä, kuului tomera ääni, lisää! Ja niin ämpäri täytettiin ja kukat saivat lisää vettä. Myös taloyhtiön pihalta löytynyt hiekkakasa oli suuressa suosiossa. Siellä pääsi uusi traktori (oikeastaan kauhakuormaaja, mutta niiden yleisnimitys on traktori) ensikosketuksen hiekkaan ja hiekkakakkuihin. Ja mikäs sen mukavampaa kuin laskea hiekkakasaa alas ja kiivetä ylös uudestaan ja jälleen alas. Poika pääsi hypistelemään käpyä. Ilme oli tutkaileva ja sitä pyöritettiin pitkään ja hartaasti kädessä, kunnes se sujahti suuhun ja äidin vikkelät kädet pääsivät töihin. Ja kaikki alkoi uudestaan ja uudestaan.

Isällä on synttärit heinäkuussa ja päätimme syödä sen kunniaksi kunnon jäätelöannokset. Käytiin tyttösen kanssa kaupassa ostamassa tarvikkeita ja kun kerrankin ostoslista oli lyhyt, tyttönen pääsi kaupasta löytyneisiin auto-rattaisiin. Näistä kärryistä riitti puhetta pariksi päiväksi :). Äidillä oli varmasti tilapäinen ajatuskatkos, koska tein neljä yhtä isoa jäätelöannosta kermavaahdon, kinuskikastikkeen ja nonpparellien kera. Mansikkahillon jätin tyttöseltä sentään pois, kun ei siitä välitä. Eipä olla ennen nähty niin tarkaan nuoltua kuppia, kuin tyttösen jäljiltä. Ja kyllä sitä touhottamista sitten riittikin, jonka jälkeen sitten tuli reipas alamäki ja aika nopasti uniaika. Mutta mikäs siinä, kyllä synttärijäätelöt pitää päästä nauttimaan. Ja kuten kuvasta huomaatte, kyseessä eivät olleet mitkään isot kulhot, vaan sopivan kokoiset kipposet jäätelöannoksia varten. Etenkin kun aikuiset voivat santsata. Jäätelö tyttöselle kyllä maistuu, muuten melkein riittää, kun pääsee maistamaan makeaa, nuolemaan suklaat keksin päältä tai ottamaan muutaman lusikallisen kakkua tai piirakkaa. Suklaa kyllä maistuu yhtä hyvin kuin jäätelö, mikä tietenkin aiheuttaa joskus äidille harmia, kun suklaalevyn jakajaksi ilmoittautuu muitakin...

Poika täyttää pian 6kk, joten olemme harjoitelleet vähitellen istumista. Huomenna saamme syöttötuolin, mutta sitä ennen poika pääsi kokeilemaan samaa keinua, jossa tyttönen otti elämänsä ensimmäisen tuntuman keinumiseen. Katsotaan, tuleeko pojasta yhtä innokas keinuja kuin isosiskostaan :). Vielä ainakaan ilme ei ole yhtä innostunut ja hymyileväinen... Mummi teki ihanasti yhtenä yönä, kun kaappasi kummatkin lapsoset omaan huoneeseen ja antoi pojalle maitoa yöllä, kun nälkäänsä heräsi. Oli ihana nukkua koko yö! Yhden kerran taisin havahtua hereille, mutta nekin herättäneet äänet vaimenivat heti, kun tuttipullo kohtasi suun. Aamulla heräsi hyvin levänneitä lapsia ja aikuisia ja tyttönen heti aamusta toivotti hyvät huomenet mummille! Ja kaikki päiväunia kaivanneet saivat sellaiset ottaa :).

Kesäretkeämme suosivat ilmat. Ensimmäinen vesisade tuli vastaan vasta lähtöpäivänä ja sittenkin Tampereelle päästyämme oli jo aivan helle. Kävimme katsomassa tätän (tädin) uutta asuntoa. Ja voi että se oli nätti ja kiva! Tyttönen tutki paikat ja rakennettiin junarata ja syötiin herkkuja. Ja pihalla oli keinu! Sillä pelastettiin koko automatka (vaikka viimeisen päivän kohdalla huomattiin kyllä, että kaikkien istumakestävyys alkoi olla koetuksella). Onneksi laukusta löytyi vielä juotavaa ja rusinoita, joten saatiin matka sujumaan. Musiikin tahdissa jammaili niin isi kuin tyttökin. Vesisade huolestutti tyttöstä, kun auto kastuu. Hämeenlinnassa ollut tunneli nosti hymyn huulille ja kotitielle kun käännyttiin, niin näkyi tuttu nosturi ja sitten ajettiinkin jo autotalliin. Ihme ja kumma, saimme tavarat yhdellä kertaa kotiin, kun rattaisiin paikkailtiin. Sitten vain pyykkikone rullaamaan ja isi kohti kauppaa. Kolme koneellista pyykkiä ei näkynyt millään tavalla siinä pyykkivuoressa, joka kylpyhuoneeseen siirtyi. Ja jotta ilta sujuisi jotain pientä touhuillen, tyttönen kylvetti ahkerasti unilelupupuaan kun äiti pesi ja puunasi autoilusta nuhjaantunutta poikaa. Niin perusteellista pesua ei ole tainnut kumpikaan ennen saada, pupu eikä poikakaan. Ja kummatkin lapsoset nukahtivat heti omiin sänkyihinsä. Äiti ja isä nuupahtivat väsähtäneinä parvekkeen sohvalle saunan jälkeen. Parvekekasveistakin melkein kaikki elpyivät saatuaan aimoannokset vettä. Yksi amppeli heitti henkensä retken aikana, mutta tomaatit ja chili näyttäisivät toipuvan. Katsotaan, millaista satoa saamme noukkia vielä tänä kesänä.

Mutta kaiken kaikkiaan rengasmatka oli onnistunut ja näin yhden päivän kotona olleena täytyy sanoa, että olipa mukava matka! Kilometrejä kertyi reilu 1880 ja pysyimme uskollisesti Pohjanmaalla niin kauan kuin pystyimme ja nautimme näkymistä ja kesäisestä Suomesta. Kyllä pieni irtiotto arjesta piristää, mutta on kiva ottaa rutiineista taas kiinni. Ja vaikka niin vannoimme, ettemme ainakaan viikkoon syö ulkona, niin heti tänään reippailimme ja nautimme lounaan puolessa välissä matkaa. Mustikkaa pakastettiin, tyttöselle ostettiin tyyny, kun pääsi sen makuun mummin luona. Ja vielä päästiin tyttöstä yhdellä tavalla ilahduttamaan; täältäkin löytyi Puuha Pete vaippoja! Vaasasta niitä löytyi ensimmäisen kerran pitkästä aikaa. En edes huomannut, että niissä oli jälleen Puuha Peten kuva, mutta tyttönen lallatti heti vaipan nähtyään "kaiken korjaa, Puuha Pete" :).

Varmasti jäi jotain hauskaa ja hassua mainitsematta. Valokuvia kertyi melkein 400, joten niiden kautta päästään tyttösen kanssa muistelemaan retkeä monet kerrat.



lauantai 13. heinäkuuta 2013

Rengasmatka osa 4

Lapualta piipahdimme Powerparkissa. Olimme heti aamutuimaan liikenteessä, jotta perheen isä pääsee ajamaan Mika Salo circuit -radalle. Katsomo ja kahvila oli näppärästi toisessa kerroksessa, eikä sinne ollut hissiä tai luiskaa rattaille, joten tuli sitten kokeiltua kuinka näppärää on kantaa kahden istuttavia rattaita täydessä lastauksessa suht jyrkkiä portaita ylös. Eikä ollut Powerparkin ainut paikka, mihin olisi pitänyt rattaat kantaa, mutta toinen kerta jäi sitten testaamatta ja vaihdoimme ravintolaa. Tyttösen mielestä parasta oli, kun isi ajoi autolla tunneliin ja tuli sieltä pois. Pojalle riitti, että tuli ruokaa ja sai nukkua. Äiti otti kuvia ja toimi viihdytysjoukoissa. Isällä oli hauskaa ja saatiin muutamia hyviä ajokuviakin otettua ja loppua kohden vauhtikin kiihtyi.

Powerparkista löytyy pikkuisille jälkeen mukavasti laitteita. Heti portista sisään päästyämme näkyi juna ja sen vieressä keinu. Sen pidemmälle ei tyttösen mielestä olisi varmaan tarvinnut mennäkään. Tällä kertaa myös äiti pääsi junan kyytiin, mutta keinussa piti olla yksin. Teekuppeihinkin pääsi äidin kanssa, samoin maailmanpyörään (sellaiseen pieneen) ja viikinkilaivaan. Kun lapset nukahtivat, käytiin isän kanssa vuorotellen vuoristoradassa. Se oli kyllä mahtava vuoristorata! Linnanmäki jää auttamattomasti tässä kohdin kakkoseksi. Kaikin puolin mukava päivä huvipuistossa. Ensi vuonna lapsoset painelevatkin sitten kahdestaan laitteeseen jos toiseenkin. Sitä odotellessa :).

Lapuan hotelli oli siisti ja kolmen hengen huone oli erittäin tilava. Ainut miinus tulee aamupalasta, jossa murokulhoihin oli vain kipattu uudet murot ja puolet vadista oli täynnä pussin loppujen purua. No, pieni murhe, kun muutakin syötävää löytyi. Lastenannokseen huvipuistoillan jälkeen tyttönen sai oman koristeen, joten se taisi pelastaa sen ravintolaillan. Äidin pitsa oli niin iso, ettei sillä ollut mitään toivoa mahtua lautaselle, mutta onneksi sitä sitten söivät niin tyttönen kuin myöhemmin isikin. Kovin paljon ei Lapualla tullut kiereltyä, mutta sijaintinsa ja siisteytensä puolesta hotellissa olisi voinut yöpyä useammankin yön.

Sitten matka jatkui. Isi vei meidät Pohjanmaan isoon nähtävyyteen eli Tuurin kyläkauppaan. Eipä siitä sitten oikeastaan sen enempää... Nopeasti tuli kierrettyä, tyttöselle löytyi yksi paita, pojalle hammasharja, kun ensimmäinen hammas ilmestyi lomamatkan aikana, isille pari Rapalan uistinta ja äidille naamarasva. Pojalle iski vielä kamala nälkä kassajonossa, joten ei auttanut kuin kaivaa ruoka ja lusikka esiin ja syöttää vauhdissa. Tältä pysäkiltä jatkoimmekin sitten päiväunien aikaan muutaman mutkan kautta Ähtärin eläinpuistoon.

Ähtärissä näimme poroja, keinuja, karhuja, keinuja, saukkoja, keinu, poroja, keinuuuuun! Näppärästi ajateltu, että puolessa välissä reittiä oli kahvila, jossa oli hyvä pysähtyä ja tankata, jotta jaksetaan loppumatkakin. Ehkäpä tästä eläinpuistosta olisi ollut enemmän iloa vuoden kahden päästä, nyt parasta antia oli reitin varrelta löytyvät keinut sekä karhut, jotka olivat melkein ainoita eläimiä, jotka eivät istuneet/löhönneet paikallaan ja syöneet. Kannattaa käydä puolen päivän aikoihin, jolloin iso osa eläimistä syötetään. Nyt olimme hieman myöhässä ja siksi niin monet vain öllöttelivät paikallaan. Ja saihan täältä toiseen käteen vaaleanpunaisen rannekkeen! Tyttösellä on toisessa sininen Powerparkista ja toisessa nyt vaaleanpunainen Ähtäristä. Ja pahus sentään, että täälläkään ei ollut apinoita!

Sitten pakattiin taas kimpsut ja kampsut autoon ja matkattiin Alajärvelle. Siellä majottauduimme yhdeksi yöksi hotelli Alvariiniin. Suosittelen paikkaa lämpimästi! Ruoka oli mitä mainiointa (paras ravintolapäivällinen tällä reissulla), hotellin yhteydessä on keilahalli, huoneet oli remontoituja, siistejä ja mukavia ja aamiainen! Voi että! Se oli tämän reissun paras hotelliaamiainen! En ole varmaan koskaan syönyt niin paljon aamiaisella. Tuoretta sämpylää, lättyjä, ihania muroja, erilaisia pähkinöitä lisättävänä muroihin, mehut ja kaikki. Todella hyviä. Ei liikaa, ja se mitä oli, oli juuri aamulla tehty ja suussa sulavaa. Aamulla jälleen lähdimme ja koska määränpäämme johti pois Pohjanmaalta, kiertelimme päivän pikkukylästä toiseen, piipahdimme HalpaHallissa, josta tyttöselle ostettiin punainen traktori ja pojalle yöpuku ja hoitolaukkuun Haisuli-pyyhe. Tulipa käytyä sielläkin... Päiväunien aikaan, isi sanoi, että seuraavaksi on luvassa sitten yllätys. Sitä autossa hetken pohdin ja mietin ja ihmettelin, että mikä yllätys voi löytyä täältä syrjäkylästä, mutta isi halusikin kalastamaan! Lasten touhutessa isi sai saaliiksi kaksi reilu kilon kokoista lohta, joista ensimmäinen on jo syöty ja hyväksi havaittu. Toivottavasti nyt en muista kalojen kokoa väärin, muuten siitä saa kuulla...

Sen jälkeen ajoimmekin pois Pohjanmaalta mummin luokse Pihtiputaalle. Mutta ei siitä vielä sen enempää, tämä osa retkestä on vielä pahasti kesken.




maanantai 8. heinäkuuta 2013

Rengasmatka osa 1, 2 ja 3

Nyt tulee kolmen pysähdyksen tarinat kerralla, kun ei ole aikaisemmin ehtinyt ja edellisessä paikassa ei ollut nettiyhteyttä (tai olihan siellä, mutta en jaksanut hakea tunnuksia respasta...).

Matka alkoi kotoa kohti Reposaarta. Ei ole ennen ollut autossa niin paljon tavaraa kuin nyt. Vaikka hyviksi havaitut rattaamme menevätkin aika pieneen tilaan, mukana on neljän ihmiset laukut, kengät, takit, yksi kassillinen ruokaa ja tuttuipulloja, vaippapaketteja, sitteri, kalastustarvikkeita, tietokone ja muut elektroniset vermeet sekä tietenkin muutama kirja ja unilelut. Vielä en ole keksinyt mitään isompaa, mitä olisi unohdettu. Toki kun itse huolehtii kolmen ihmisen tavaroista, niin jotain omia unohtaa, kuten hiustuotteet. No, kauppoja on, joten kaikista unohduksista ja tarvittavista täydennyksistä on selvitty.

Mutta siis ensin suunnattiin Reposaareen, jossa lasti purettiin muutamaksi päiväksi. Mamman ja tuffan luona touhuttiin, tutustuttiin Kirjurinluodon eläintarjontaan ja leikkipuistoon. Nähtiin monta vuohta, riikinkukko sekä helmikanoja. Mutta parasta taisi olla keinut, kiipeilytelineet, karusellit ja jäätelö. Mahtava paikka lapsille! Jäi harmittamaan, etten tiedä meidän läheltä vastaavanlaista paikkaa lainkaan, johon pääsee helposti kävellen tai autolla, on keskellä kaupunkia sekä ilmainen.

Reposaaresta jatkettiin Rantatietä kohti Vaasaa. Käytiin Närpiön Sea Side ravintolassa syömässä. Tässä vaiheessa en vielä tiennyt, mutta lasten ruokalista on melkein paikasta riippumatta samansisältöinen. Nakkeja, lihapullia, kanaa, kalaa joko perunamuussilla, perunoilla tai ranskanperunoilla. Ensimmäistä kertaa kun mennään, niin nakit maistuvat hyvin, samoin muutama ranskanperunakin. Maitoa saa aina, pillillä tietenkin ja nyt ensimmäisen ravintolapysähdyksen kunniaksi nautittiin myös jäätelöä. Huom! Söimme tämän annoksen kolmistaan, emme tilanneet kolmea erillistä annosta.

Jälkiruoan päätteeksi pelasimme tyttösen kanssa vähän minigolfia. Muutaman lyönnin verran jaksettiin heilua yhdessä mailanvarressa, sen jälkeen kisattiin kumpi saa nopeiten pallon reikään: äiti lyömällä vai tyttö kantamalla. Reippailun jälkeen päiväunet maittoivat kaikille muille paitsi kuskille ja heräsimmekin sitten lähellä seuraavaa pysähdyspaikkaa, Raippaluodon siltaa. Tuulta sillalla oli opastaulujen mukaan 9 m/s ja sehän on Suomen pisin silta. Hienot oli näkymät ja pysähdyttiin lastenhoitopuuhiin sillan juuressa olevaan kahvilaan. Nestetankkauksen jälkeen suunnistettiin Vaasassa sijaitsevaan hotelliin ja majoittauduttiin. Ilta kuluikin sitten syödessä ja uutta paikkaa ihmetellessä. Poikaa ei maiseman vaihdokset ole juurikaan hetkauttaneet, kunhan ruokahuolto pelaa heti, kun nälkä iskee ja nukkumaan pääsee heti, kun alkaa nukuttaa. Tyttönen on ollut enemmän ihmeissään, mutta tämän reissun yksi pelastaja on selkeästi mukana kulkeva matkasänky.

Reissun yksi kohokohdista on ollut ehdottomasti käynti Wasalandiassa. Melkein kaikki laitteet olivat sellaisia, mihin tyttönen pääsi aikuisen kanssa. Sitten käytiin vaikka missä ja ehdoton suosikki oli juna, johon tyttönen sai mennä yksin. Vähän mietitytti, kun hän ilmoitti, että tuonne haluaa. Arveltiin, että kun juna lähtee liikkeelle, niin kuuluu heti pois, mutta mitä vielä! Junan pysähdyttyä kuuluikin uudestaan! Ja sitten junailtiin kaksi kertaa peräkkäin monta kertaa päivän aikana. Milloin meidän tyttösestä kasvoi noin iso! Ainoan miinuspisteen annan siitä, että koko huvipuistosta olivat vesipullot loppuneet. Onneksi jälkeen lasten ruokahuolto oli otettu isolta osalta mukaan ja paikan päältä sai sen, mitä tarvittiin. Mutta kyllä oli hauska päivä, niin äidillä ja isilläkin, kun sai tyttösen kanssa mennä eri laitteisiin ja touhuta. Äiti kävi yksin tukkijoessa ja isä viikinkilaivassa. Tyttönen kävi junan lisäksi yksin teekupeissa sekä karusellissa. Sitten lopuksi vedettiin narusta ja palkinnoksi saatiin rumpu! Sitä sitten rummuteltiin hotellihuoneessa, mutta ei siitä niin isoa ääntä saa, että se ketään häiritsisi. Ehkä hieman lisää varovaisuutta auton pakkaamiseen, kun yritetään saada rumpu(kin) ehjänä kotiin. Pois kun lähdettiin, meni viisi minuuttia ja uupuneet huvipuistoseikkailijat nukahtivat rattaisiin.

Kaksi yötä Vaasassa ja voisin sanoa, että samanlaisen retken voisin tehdä uudestaan, kun poika tuosta vielä hieman kasvaa. Sitten jatkettiinkin matkaa Laihian kautta Kurikkaan, jossa käytiin pikapäätöksellä tutustumassa kotieläintilaan. Hakunin kotieläintilalla oli mukavasti eläimiä, joita pääsi helposti katsomaan läheltä. Ensin nähtiin aivan pieniä kissanpoikasia, kolme mustaa ja kolme vaaleaa. Ne oli oikein söpöjä, kun sai tarpeeksi kaukaa niitä katsella. Sitten nähtiin vuohia, kalkkunoita (ne oli aika isoja ja rumia!), kanoja, kukkoja (niitä oli monta ja ne oli sijoiteltu pitkin poikin, joten joka puolelta kuului kukkojen ääniä), pupuja, hevosia, lampaita, ankkoja ja possuja. Possut meinasivat jäädä huomaamatta, mutta onneksi ne huomasivat meidät ja alkoivat äänähdellä. Mutta parasta taisi tyttösen mielestä olla leipäpalasten heittely ankoille. Ankkalammella oli monta ankkaa, jotka riemumielin tulivat syömään tyttösen heittelemiä leipäpaloja. Oli siellä sitten pari isoakin ankkaa, joista yksi ehti napata leivän tyttösen kädestä. Tyttönen oli lentää pyllylleen säikähdyksestä eikä meinannut enää suostua loppuleipiä antamaan ankoille. Kun mentiin vähän syrjemmälle, niin pikkuankat saivat loput leipäpalaset. Sitten piti kiertää vielä koko piha kahteen kertaan ennen kuin tyttönen suostui menemään autoon. Kompaktissa koossa monta eläintä ja pikkuisen lapsenkin helposti tutustuttavissa.

Kolmas pysäkkimme on Lapua, jossa yövymme pari yötä. Matkasänky tyttöselle ja meille muille omat sängyt. Pojan sänky seinän viereen ja äidin sänky siihen kiinni. Tyttönen on sellainen hyöriväpyörivä-nukkuja, että kaikki nukkuvat parhaiten, kun hänellä on oma sänky, josta ei tipu eikä sieltä pääse itse pois :). Vaikka tässä matkasängyssä on ominaisuutena vetoketjulla avattava pääty, niin sitä ei kyllä oteta käyttöön! Autoiltiin nopeasti vielä käymään Seinäjoella. Täytyy sanoa, että kyllä Vaasa voittaa kauneudessaan Seinäjoen mennen tullen!

Ei se matkanteko ole aina naurattanut, kuten näistä seuraavista kuvista näkee:


Räpätätin ja Kiljumasan rengasmatkasta lisää myöhemmin... Nyt alkaa äidin lepohetki :).





tiistai 2. heinäkuuta 2013

Isoiso sisto

Tyttönen on välillä iso sisto tai isoiso sisto. Pikkuveli on tuttavallisemmin Masaa. Nousua ensimmäiseen a-kirjaimeen ja sitten laskua alas. "Masa heräs" on aika yleinen lausahdus tai "Hilta heräs", "Hilta tuli" jne. Nykyään tulee jo neljän-viiden sanan lauseita ja seurustelu tyttösen kanssa on koko ajan mielekkäämpää, kun toinen ymmärtää ja vastailee. Tänään lounaalla ravintolassa tyttönen toteaa monta kertaa, että "isi tuolta maitoa". Tänään yritettiin opettaa sanomaan Hokemahilda, mutta tuloksetta.

Muutaman kerran olen sanonut poikaa Kiljukaulaksi (kommunikoi nykyään eriasteisilla kovaäänisillä kiljahduksilla) ja eikös se sitten muutunut kiljumasaksi tyttösen suussa :). Yritettiin lisätä kaula mukaan lauseeseen, mutta se menikin sitten niin, että tyttönen sanoo Kiljumasa ja osoittaa pojan kaulaa. Hahahahaaa... Ei naurata, kun joudun sen joskus jollekin ulkopuoliselle ensimmäisen kerran selittämään.

Omatoimisuudesta tyttöstä ei voi kyllä moittia. Oli taas pienenpieni hetki, kun katseeni herpaantui ja refleksit hidastuivat, joten tämä oli sitten tulos... Pillin annoin, kun juomat heilahti kertaalleen ruokapöydän tuolille (tietenkin sille minun tuolille), kun tölkin suuaukko sojotti ylöspäin ja kallistus oli aika reipas...

Jälkikirjoituksena edelliseen kappaleeseen: Tyttönen ei juonut koko tölkkiä itse! Ei tietenkään! Se oli minulta vajaa, ja senkin jälkeen siitä kaatui iso osa tuolille, lattialle ja paidalle. Pillistä saatiin parhaat riemut irti, kun se saatiin itse tölkin reikään ja takaisin.

Ja toinen esimerkki tyttösen tulevasta käsityöharrastuksesta. Yritin kummitädiltä kysellä, että ottaisivatko mukaan lomareissulle käsityömaisteria. Lupasivat ottaa, mutta jäi sitten lähtökiireessä kuitenkin ilmeisesti hakematta mukaan (?!?).

Tänään käytiin porukalla uimassa. Poika oli jo melkein valmis päiväunille, mutta reipastui ja nautti uimisesta. Potki minkä ehti ja loppupuolella jopa naureskeli, kun hypittiin. Mutta jos joku nautti, niin se oli kyllä tyttö! Voi sitä hymyn määrää, kun pääsi altaaseen ja ensimmäinen sukellus oli takana. Hymy oli korvissa ja sitten ilmoitti kuuluvaan ääneen "Hilta toiseen altaaseen", joten isin kanssa kävi tutustumassa myös lastenaltaaseen. Pojan kanssa jatkettiin uintia terapia-altaassa, kun siellä on veden lämpötila korkeampi kuin tavallisissa altaissa. Hyvin oli nuoremmallakin sukellustaidot muistissa. Ja kyllä näitä meidän vesipetoja ihasteltiin :).

Tätä blogia on luettu jo yli 4000 kertaa, aika hurjaa! Mielellään tätä kirjoittaa, kun paljon tapahtuu. Joskus hitaasti, toisinaan paljon ja nopeasti. Joskus ei ymmärrä, toisinaan nauraa ja välillä meinaa iskeä epätoivo. Mutta sitten sitä pääsee ystävän kanssa viikonlopuksi rentoutumaan ja varmistamaan, että osaa edelleen nukkua kokonaisen yön heräämättä, niin sitten taas jaksaa. Viime viikonloppuna totesin, että kyllä näitä irtiottoja pitää kummallakin vanhemmalla olla ainakin pari vuodessa, joten eiköhän tässä voisi sitten suunnitella syksylle jonkun reissun ja antaa miehen lähetä myös viikoksi nauttimaan kokonaisista yöunista ja omasta ajasta. Kotiin on aina kiva palata, mutta välillä pitää käydä vähän kauempana, jotta näkee taas, kuinka monimuotoista lapsiperheen arki onkaan. Odotan kuitenkin suurella innolla, että poikakin alkaisi nukkua yönsä kokonaan. Ja sitä, että syksyllä (kun ne yöt on nukuttu sopivan pitkään kokonaan, että on varmuus siitä, ettei se ollut ohimenevä vaihe) siirretään pojan sänky myös lastenhuoneeseen. Olen jo vähitellen alkanut puhua lastenhuoneesta, kun se aikaisemmin oli Hildan huone.

Tänään on kolmas yllättävä vesikatko kuukauden aikana, ei ole pyykkejä ripusteltavana, ei tarvinnut mennä illalla suihkuun, mutta onneksi ehdin pestä tuttipullot yötä varten! Sen sijaan on palantaasilta haetut sipulit, jotka odottavat silppuamista, pussittamista ja pakastamista. Huomenna pitäisi aamulla käydä hakemassa laatikollinen mansikoita. Olen jo kolmasti yrittänyt tällä viikolla niitä ostaa, mutta ovat olleet aina loppu, kun pääsen kauppaan... Huomenna sitten heti aamusta liikenteeseen ja mansikoita hakemaa. Meillä on ollut plantaasinpalanen nyt kolme kesää ja tänä kesänä sieltä sai vihdoin kaksi mansikkaa, jotka menivat pieneen suuhun salaman nopeudella. Ehkä sieltä vielä saa pari lisää, jos ehditään ennen lintuja...

Melkein unohdin, pojalle tulee hampaita ihan näinä päivinä! Alhaalla kuultaa jo ikenen läpi ensimmäinen hammas ja ylhäällä myös. Samaa tahtia näyttää tulevan kuin tyttöselle aikoinaan. Kohta sitten hammasmukissa on neljä harjaa. Muistan vielä hyvin, miten omaan mukiini ilmestyi se yksi lisää :).