Kasvukäyriä

Viime viikolla käytiin koko porukalla neuvolassa. Paljon on liikkuvia osia, kun talviaikaan lähdetään liikkeelle. Onneksi keneltäkään ei mennyt hermo :).

Poika kasvaa kovaa vauhtia. Pituutta on jo 56 cm (kolmessa viikossa tuli 6 cm pituutta) ja painoakin oli jo 4880g. Voisi sanoa, että joku on ollut ruoka-aikaan kotona. Tyylikkäät pisut poika teki myös isänsä päälle, kun nostettiin pois puntarista. Vähällä oli, ettei tyttökin saanut osaansa sateesta.

Tyttö sai kaksi rokotusta. Tällä kertaa sai istua isän sylissä ja pienet itkut tuli, mutta heti kun laskettiin lattialle, osoitti kädellä ovea ja alkoi hokea haalaria. Turhaan sitä enää jäädä tänne kamalan tädin luokse, kun se pistelee neulalla. Ja sitten kun lähdettiin, niin tyttö tomerasti käveli haalarin luokse eikä vilkaisutkaan neuvolantätiä saatikaan sanonut heihei. Ensi viikolla mennään uudestaan ja saas nähdä, suostuuko tyttö astumaan ovesta sisään.

Mutta poika heräsi ja ruokahuolto toimii taas hitaanlaisesti...

*****

Uskaliaasti otettiin tänään tyttösen pinnasängystä laita pois. Katsotaan mitä tästä seuraa...

Hampaita

Vuoden vaihteen tienoilla tyttösen ikenet turposivat ja vietettiin pari rauhatonta yötä. Nyt sieltä on sitten tulossa kerralla neljä hammasta, joista kaikista pilkottaa jo kulma. Kaikki tulevat alas ja mukana on ensimmäiset poskihampaat ja kulmahampaat. Yllättävän hyväntuulisena tyttö on pysynyt, vaikka parina päivänä ruoka on maistunut huonosti ja nyt on kuljettu sormi suussa. Hampaiden pesu on ehkä tavallista kovaäänisempää, mutta ihmekös tuo. Yöunet ovat onneksi pysyneet rauhallisina.

Kuten viimeksi jo totesin, niin pikkupoika ei välitä tutista. Silti sillä yritetään aina silloin tällöin huijata, jotta ehdin syöttää tyttösen tai valmistaa ruoan tai saattaa loppuun jonkun keskeneräisen asian. Tyttönen on aika kiinnostunut tutista ja se on yksi uusimmista sanoista, mitä on opittu kolmen viikon aikana. Muutaman kerran tutti on päätynyt tytön suuhun ja viimeksi kun niin kävi, isä sanoi, että vie tutti äidille keittiöön, niin se putsataan. Tyttönen hetken asiaa tuumi ja haki keittiöstä käsipyyhkeen, jolla alkoi putsata tuttia. Isä totesi, että putsaamiseen tarvitaan vettä, ja hetken kulttua tyttö haki vesimukinsa ja olisi kaatanut vedet tutin päälle, jos ei olisi ehditty väliin. Hoksottimet ovat kohdillaan!

Välillä tuntuu, että kaikki tapahtuu aina kerralla: kaikki haluavat syödä samaan aikaan tai vaipat pitäisi vaihtaa samaan aikaan. Tänään on ollut poikkeuksellinen päivä ja lapset ovat nukkuneet samaan aikaan päiväunet ja nyt menivät yöunillekin melkein samaan aikaan! Tässä on saanut itselleen omaa aikaa enemmän kuin viikkoon yhteensä. Tällaisen rytmin kun saisikin säilytettyä.

Huomenna on neuvolapäivä. Pojan ensimmäinen vierailu neuvolaan ja tyttönen saa siinä samalla kaksi rokotusta. Katsotaan millä tuulella sieltä lähdetään kotia kohti... Ja perjantaina pitäisi tulla meidän uudet rattaat, joilla saadaan lapset ja tavarat liikkumaan. Hyökkäysvaunujen paino tulee olemaan noin 25kg+. Käy kuntoilusta.

Tyttö ja poika

Kahden viikon omakohtaisen kokemuksen perusteella voin sanoa, että tytöt ja pojat ovat erilaisia. Ainakin meillä on huomattu seuraavia erialisuuksia (ja nyt ei puhuta siitä, mitä löytyy jalkojen välistä):

- poika syö huomattavasti enemmän kuin tyttö
- poika on varsinainen nautiskelija, kun on ensin raivolla pitänyt huolen siitä, että ruokaa varmasti on ja sitä on riittävästi (pisin ruokailu on kestänyt 4,5 tuntia, muutamalla 15 minuutin lepotauolla)
- pojan vaippaa vaihtaessa saa olla varovainen, ettei kastu itse tai että muut kahden metrin säteellä olevat eivät kastu
- pojalle saa vaihtaa yöpukua parhaimmillaan kolme kertaa illan ja yön aikana

Yksi hyvä puoli ruokahalussa on, että äitikin saa vielä syödä herkkuja :). Pitää vain ajoissa lopettaa herkkujen syönti, koska vaatekaapissa on keväästä 2011 lähtien laatikoihin laitettuja mekkoja, hameita, paitoja ja housuja, jotka toivottavasti vielä tämän kevään aikana mahtuisivat jälleen päälle. Ja koska en ole laatikoita aukaissut, niin sieltähän saattaa tehdä vaikka mitä löytöjä!

Mutta löytyy niitä samanlaisuuksiakin, sisarruksista kun kerran on kyse. Molemmat nukkuvat hyvin ja poikakin alkaa siirtyä pidempiin yöunijaksoihin. Vierailulla ollut mummi ihmetteli, miten lapsiperheessä voi olla näin hiljaiset yöt. Onneksi! Kukin saa nukkua rauhassa ja mieskään ei välttämättä herää, kun me yökukkujat siirrytään sohvalle pari kertaa yössä syömään. Tyttö puolestaan nukkuu hyvin omassa huoneessaan ja on jo tottunut pikkuveljen ääniin. Veli taas ei ehdi liiemmin äänähdellä yöllä, kun itse jo herään ja ruoka ehtii suuhun ennen kunnollista heräämistä. Ainut haaste on yölliset vaipanvaihdot, jolloin rauhotellaan tutilla. Samankaltaisuuksista kun puhutaan, niin vaikuttaa siltä, että poikakaan ei välitä tutista. Tyttö ei suostunut syömään sitä lainkaan, poika suostuu pitämään sitä hetken suussaan kunnes tajuaa, ettei tästä mitään ruokaa irtoa.

Mummi toi lapsille ihanat, itsetehdyt lelut. Tytölle pupu ja pojalle lammas. Tyttö tosin omi kummatkin leikkeihinsä, mutta eipä tuo näytä veljeä liiemmin harmittavan. Poika sai myös ensimmäiset omat villasukat, töppöset ja tumput. Itse en ole ehtinyt tehdä kuin torkkupeiton automatkoja varten. Tytölle tein sentään pipoja, mutta nyt ostin ensipiponkin Naisten joulumyyjäisistä. Olen vain ihaillut käsityölehdistä erilaisia ohjeita ja ajatellut, että jospa sitä ensi syksynä ehtisi jotain jo tehdäkin. Nyt harvat vapaahetket menevät joko lukiessa, tietokoneella tai torkuilla.

Vähitellen pitäisi keksiä pojalle nimikin. Sukunimi ja kolmas nimi on jo tiedossa, mutta kaksi ensimmäistä on vielä pohdinnassa. Onneksi tässä on vielä hetki aikaa.