Poika tuli taloon

Viime keskiviikkona klo 23.49 syntyi perheeseemme poika. Yhdessä yössä pikkuisesta tytöstä tuli isosisko. Kaikki meni hyvin ja nyt on kohta viikko harjoiteltu uutta arkea kotona. Tyttönen on ollut kiinnostunut uudesta tulokkaasta, mutta jatkaa pian omia touhujaan.

Mieheni kanssa pohdittiin, että ei saada pitää tyttöä liian isona, niin eikös hän heti mennyt istumaan omatoimisesti potalle ja on nyt jopa viihtynyt siinä sen verran, että on luettu muutamat kirjat. Tänään sitten saatiin pisutkin pottaan ja silmät pyöreinä ihmeteltiin, mitä sitä oikein tapahtui. Ilmiselvästi potta-kirjan lukeminen on auttanut tässä operaatiossa, koska siitä ei ole kovin pitkä aika, kun pelkästään potan näkeminen aiheutti alahuulen vapinaa.

Kuva Niki Strbian

Tällä viikolla saatiin tyttösen ihanat 1v valokuvat. Tässä yksi näytille. Kuvat otetiin tammikuussa, jolloin itselläkin oli vielä kunnon keskivartalo :).

Arki pyörii nyt kahden vaippaikäisen tahdissa. Välillä tuntuu, että kaikki tapahtuu kerralla ja sitten hetkittäin ehtii touhuta yhden kanssa kunnolla, kun toinen on unilla. Nyt tehdään nopeasti vielä tyttösen iltatoimet ennen kuin seuraava iltamaidon kärttäjä herää.

Pallo

Löysimme vihdoin lauantaina kaupasta pallon. Se on ollut tytölle ostoslistalla jo pidemmän aikaa, mutta talvi ei oikein ole pallojen sesonkiaikaa. Mutta nyt löytyi sininen pallo, jossa on Muumipeikko ja Nipsu. Ja voi sitä riemun määrää, joka siitä seurasi! Jo kaupassa kuului "pa, pa, pa". Ja sitä on jatkunut siitä asti kotonakin. Tänä aamuna ensimmäiset sanat sängystä kuuluivat "Pa, pa, pa" ja sen jälkeen huhuiltiin peittoa. Pienistä jutuista tulee isot ilot.

Tänään oli jälleen vauvauintia. Räpylöiden ja kellukkeiden kanssa sujuu jo aikas hyvin. Tasapainoilu vie vielä suuremman osan energiaa, joten palloleikit eivät oikein vielä kellukkeiden kanssa suju. Mutta itsenäisesti kääntyilee ja pääsee jo jonkin verran eteenpäin. Nyt seuraavaksi onlineshoppailen uuden uimapuvun. Sen kun pitää olla lahkeellinen ja niitä on vaikea löytää. Samalla kertaa hankitaan omat räpylätkin. Kyllä iloista naamaa kelpaa katsella, kun uima-altaaseen päästään. Ja mikä parasta, siellä on vauvoille oma pieni kelluva pallomeri! Eihän sieltä meinaa meidän tyttöä saada pois, kun sinne pääsee :).

Tänään ilmoitettiin tyttö vielä liikuntakerhoon, Pallerot-ryhmään :). Oltiin pulkan kanssa ulkona ja huomattiin lyhtypylväässä mainos äiti-vauva-liikuntakerhosta Leppävaarassa ja se sattuukin olemaan ihan meidän naapurissa, joten sinne suunnataan maanatai-aamuisin. Vielä jää nähtäväksi, että miten se sujuu, kun vauva saapuu taloon, mutta jotenkin sumplitaan, jotta tyttöselle jää ihan omaa äiti-tytär-aikaa. Ja pulkkailukin sujui jo oikein hyvin. Ensimmäiset mäenlaskutkin laskettiin ja naama oli niin hymyssä että! Mitä hurjempi vauhti, sen parempi. Ja sitten kotimatkalla oli kiva pitää kättä maassa ja kerätä sen avulla lunta suuhun. Tulipa sitäkin sitten maistettua. Ja aika hyvin sitä siinä toppavarustuksessakin jo kävellään, vaikka haalari on hieman iso ja vaatetta on muutenkin päällä ainakin riittävästi, mutta sinnikkäästi vaan tarvottiin eteenpäin. Ja ihmeteltiin kaikkia kymmentä koiraa, jotka tulivat matkan varrella vastaan. Ja mitä punaposkinen tyttö sanoi ensimmäisenä, kun päästiin kotiin? "Pa, pa".

Valokuvaus

Tänään tyttösestä otettiin valokuvia ammattilaisen voimin. Ei tuosta liikkuvasta pikkuihmisestä muuten meinaa kuvia saadakaan. Nyt odotellaan lopputulosta. Itse kuvaus ainakin sujui mitä parhaiten. Kyllä meidän tyttö osaa parhaat puolensa näyttää, kun niitä tarvitaan. Keimailua ja hymyjä tuli paljon ja ensimmäinen kuva, jonka näin, oli todella söpö! Ja tyttö kävi itse aina silloin tällöin tarkistamassa valokuvaajan kamerasta, että onhan otetut kuvat hyviä. Täältä me tilataan kyllä koko perheen valokuvaus myöhemmin tänä vuonna. Mitä mainioin kuvaaja, joka tulee lasten kanssa toimeen www.nikistrbian.com.

Joulukuusi saatiin vihdoin maanantaina pois. Ja kaikki koristeet säilyivät ehjinä, vaikka kuusta käytiinkin aina silloin tällöin sörkkimässä. Mutta kyllähän sitä kelpasi katsella, kun oksistosta löytyi pikkulinnun pesä (ilman asukkaita). Kun kuusta pistettiin osiin ja roskapussiin, niin eikös meidän likka oppinut juuri ottamaan housut pois jalasta ja sitten lähti sukat ja seuraavaksi seistiin keskellä havunneulaskasaa ja rallateltiin iloisesti. Kyllä pieniin jalanpohjiin mahtuu aika monta neulasta kuljetettavaksi pitkin asuntoa...

Ja oppi tyttönen syömään suklaatakin jouluna. Ei se kovin vaikeaa taida olla, mutta ruokapöydältä lähti eilen karkkikulho reippaalla vauhdilla pöydän alle ja sisukset parempiin suihin ennen kuin kukaan ehti väliin. Kehen mahtaa tulla?