Erilaiset viikot

Tässä on ollut kaksi ihan erilaista viikkoa. Ensimmäisen viikon olin Wienissä siskon kanssa kahdestaan. Tyttönen oli isän kanssa kotona. Oli ihanaa nukkua kokonaisia öitä heräämättä, syödä ulkona, kävellä ja piipahtaa pienissäkin kaupoissa, kun kivoja osui vastaan. Kivaa oli kyllä palata kotiinkin. Lentokentällä meitä oli vastassa silmät ihmetyksestä pyöreenä oleva tyttö, joka löysi kuin löysikin tuttuja naamoja vieraiden keskeltä. Illalla oli kuin en olisi poissa ollutkaan. Kuulemma ensimmäisenä parina päivänä pikkuinen oli liikuskellut pitkin asuntoa ja ihmetellyt, kun äitiä ei löydykään. Mutta se ei suuremmin murehdittanut, kun oli muuta kivaa tekemistä. Ja viihtyi hyvin äitiyslomasijaiseni kanssa töissä kolmisen tuntia, kun isä piipahti kokouksessa. Aikaisemmin ei ole viihtynyt lainkaan, mutta nyt kun en ollut mukana, niin kaikki meni hyvin. Ja siitä eteenpäin on viihtynyt hyvin toimistolla kaikkien kanssa, kun ollaan siellä käyty.

Tällä viikolla ollaan sitten touhuttu kuten aina ennenkin. Mitä nyt päiväunia nukutaan yhdet vähemmän. Eilen malttoi nukkua vain yhden kerran ja se kyllä sitten huomattiin yöllä. Jaksoi kuitenkin hienosti aamulla uimassa. Ja ensimmäistä kertaa kannettiin autosta sänkyyn nukkuva tyttö. Aina ennen on herännyt, kun on nostettu autosta, mutta ei tänään. Päiväunirytmin muutos toi muutokset ruokailurytmeihinkin ja tämä viikko on mennyt melkein harjoitellessa uusia rytmejä. Ruokakin maistuu entistä paremin. Ollaan kokeiltu kotimaisia omenoita ja äidin herkkuja, mandariinejä. Kaikki maistuu, kun saa itse maistella. Hyvin keskittyneesti raejuustoa noukitaan sormilla kiposta ja aamupalaksi maistuu maustamaton jugurtti tai viili. Ehkäpä siitä johtuen illalla maistuu puurokin paljon paremmin, kun sitä ei syödä kahta annosta päivässä. Ensimmäinen talvihaalarikin on ostettu. Toivottavasti sitä ei kuitenkaan tarvita ihan vielä. Niin ja kengät meillä on käytössä. Tyttönen osaa seisoa jo itsekseen ja tukea vasten kävelee pitkin asuntoa. Kohta mennään taas kovaa, kun pääsee itse kävelemään.

Ja jotta meiltä ei vilske lopu kesken, niin tammikuussa olisi tulossa uusi vauva, poika.

Touhutytön seikkailut

Touhutyttö on seikkaillut urakalla viime päivinä. Kun itse pääsee nousemaan tukea vasten pystyyn, niin johan on uusi maailma avautunut. Ja tavarat ovat vaarassa jopa metrin korkeudella. Naapurit ovat saaneet nauttia patterin taputtelusta ja ei saa koskea -huudahtuksista. Ja vaikka kuina yrittää laittaa asunnon siihen kuntoon, että mistään ei mitään särkyvää tulisi päälle, niin tyttönen mahtuu kyllä sellaisiin koloihin ja paikkoihin, joita ei osaa itse edes ajatella. Kukkanen saa kyytiä, vaikka niin lupasin, ettei meillä kukkiin kosketa. Sohvalta osataan etsiä kännykät ja kaukosäätimet. Ja mikäs onkaan mukavampaa, kuin painaa nenä kiinni uunin luukkuun ja katsoa, kun ruoka valmistuu. Seuraavaksi keittiön laatikot muokataan tavalla tai toisella seikkailuvapaiksi.

Tälläkin hetkellä tyttönen nauraa metrin päässä ja taputtelee milloin patteria, ikkunaa, tuolia tai yrittää salakavalasti liikkua seinästä tukea ottaen lehtipinkan luokse. Edes viikon kestänyt nuha ei ole juuri vauhtia hidastanut. Tänään oli jo sen verran hyvä päivä, että käytiin uimassa.

Tänään huomasin, ettei pinnasängyssä ole laidassa enää kovin montaa kohtaa, jossa ei olisi hampaanjälkiä. Kun uni ei tule heti, ylös pitää nousta ja samalla kun kurkkii laidan yli on hyvä teroitella hampaita. Parhaimmista kohdista maali on lähtenyt jo aikoja sitten ja tilalle on tullut hampaiden jättämät kuopat.

Olihan meillä kesällä yhdet juhlatkin, joihin oikein puheuduttiin ja laitettiin hiuskoriste. Tässä kuva, kun ollaan jo päästy kotiin ja saatu lahjakengät jalkaan. Valkoinen mekko pysyi puhtaana koko juhlapäivän ja rusettikin pysyi päässä.

Kuluva viikko oli siitäkin vielä erityinen, että mummi tuli pitkän matkan takaa meille kylään. Samalla saatiin ensimmäiset viitteet vierastamisesta. Kun menimme saunaan ja tyttönen jäi mummin kanssa leikkimään, ei mennyt kuin hetki, niin olohuoneesta kuului surkeaa itkua ja tyttönen löytyikin sitten kylpyhuoneen oven takaa itkemästä. Sama toistui seuraavana päivänä, jonka jälkeen äitiä onkin pidetty tiukasti silmällä. Ei meillä onneksi koko aikaa vierastettu, vaan leikittiin mummin kanssa, käytiin kävelyllä ja touhuttiin nuhasta huolimatta ahkerasti.

Kahdeksan hampainen leveä hymy ja vanhemmat suuntaavat nyt saunaan. Ensi viikko onkin taas touhuviikko, kun äidillä on paljon menoja ja tyttönen saa pitkästä aikaa vierailla isän työpaikalla.