Vauvaperheolo

Tänään vauvaperheolo konkretisoitui hyvin, kun sain illalla soittaa hotellin respaan ja kysyä, että vieläkö olisi siivoja töissä. Ja kun ei ollut, niin pyytää puhtaat sänkyvaatteet, pyyhkeet ja lattianpesuvälineet, kun pikkuneiti oksensi pitkin hotellihuonetta. Huonetta siivotessa mieleen nousi, että tällaiseen saa näköjään varautua. Onneksi olin pakannut pikkuiselle toisenkin yöpuvun ja sukat ja itse vaihtanut jo oloasun päälle. Loput vaatteet kun löytyvät autosta jostain kymmenestä kassista. Onneksi vessasta löytyi ihanaa karpalosuihkugeeliä ja pikkuinen nukahti uuden tankkauksen jälkeen yöunille. Ja huonekin saatiin siivottua. Huomenna sitten muuttopuuhiin.

Hiljaiseloa

Nyt on vietetty muutama viikko hiljaiseloa. Kohta se päättyy, kun muutto häämöttää perjantaina. Aika on mennyt nopeasti, vaikka evakkoreissua on kestänyt jo yli neljä viikkoa. Pikkuiselle on tullut jo toinen hammas alas :) Se on aika vekkulin näköinen, kun nauraa. Ja uusi ilme, nenän nyrpistys nauraessa, on niin hauskan näköinen, että kaikki muutkin alkaa nauraa.

Alkuhankaluuksien jälkeen ruokailu syöttötuolissa sujuu hyvin. Puuro ei kuitenkaan vielä kuulu lempiruokiin. Ei vaikka sekaan laitettaisiin päärynää tai muuta marjasosetta. Harjoittelu siis jatkuu. Ruisleivän imeskely puolestaan on kivaa. Viime aikoina onkin tyttönen saanut maistaa uusia makuja ja myös maistella aikuisten ruokia. Jäätelö ja jugurtti on selkeästi sen makuisia, että niitä voisi syödä enemmänkin kuin lusikan kärjellisen. Paprikan imeskelykin oli kivaa, mutta siitä jouduttiin luopumaan, kun hampaat sai irrotettua liian isoja paloja.

Pikkuinen tykkää myös lukea. Aamupalapöydässä aikuiset lukevat lehtiä, niin pitäähän pikkuisenkin saada oma (jotta muiden lehdet saa olla rauhassa). Tämä lehti on vielä hyvässä kunnossa, koska toisinaan ne saa sellaista kyytiä, että sivut vain lentelevät. 

Huomenna pakataan tavarat täältä Reposaaresta ja siirrytään purkamaan muuttolaatikoita. Eiköhän me juhannukseksi tulla piipahtamaan :) Paljaat varpaat nurmikolla kun saivat aikaiseksi riemun kiljahduksia.

Ryhmäneuvola

Tänään oli 6kk neuvola, joka oli samalla ryhmäneuvola. Onneksi meitä oli vain neljä äitiä ja neljä lasta, joten tunnelma oli rauhallinen ja melutaso alhainen. Vauvat kölli lattialla ja tuijotti toisiaan ja meille kerrottiin ruokailusta, yöheräämisistä ja turvallisuusseikoista. Meidän tyttö oli ainut jolla oli hammas ja joka nukkui yli kuusi tuntia kerralla. Muut vauvat vielä heräilivät montakin kertaa yössä, joten pitää vain olla iloinen siitä, että meillä herätään ensimmäisen kerran viiden-kuuden aikoihin. Pituutta oli tullut sentti lisää, nyt 68,5cm. Sen arvasinkin, kun vaatteet mahtuu vielä niin hyvin päälle. Painossa päästiin juuri ja juuri yli kahdeksan kilon, 8040 g. Nyt pitää syödä vain enemmän kiinteitä ruokia, jotta pituus lähtee taas hienosti nousuun.

Neuvola pysyy samassa paikassa, vaikka muutetaankin. Neuvolatäti vaihtuu, mutta häneenkin tutustuttiin jo tänään. Seuraavan kerran käydäänkin vasta 8kk iässä.

Puuro otettiin tänään myös ruokavalioon. Sekoitin kaurapuuron joukkoon vähän marjasosetta. Ilme oli kuin sitruunaa olisi syötetty, mutta sitten puuroa menikin melkein koko lautanen. Toivottavasti masu ei tule kipeäksi. Pitää opettaa isäkin puuronkeittäjäksi.

Evakkokuukauden ensimmäiset puolitoista viikkoa alkaa olla takana ja hyvin on mennyt. Vähän vierastettiin Töölöä, mutta nyt unta ei haittaa edes pihalla hääräävät remonttimiehet, jotka aloittavat mukavasti klo 7. Matkasänky on kyllä näppärä keksintö. Jotain tuttua kulkee mukana, vaikka paikka vaihtuukin. Viikkonloppuksi takaisin Reposaareen. Onneksi saadaan kyyti, tavaraa kun on yllättävän paljon taas mukana...

Keväinen pipo

Pitkästä aikaa tuli tehtyä käsitöitä. Pikkuiselle rattaiden lämpöpussiin sopiva, lipallinen kevätpipo. Tupsun sain tehdä kahdesti, jotta siitä tuli jotenkin edes tuuhean näköinen. Ja ihan tyytyväiseltähän tuo tyttö näyttää.

Iloisia ilmeitä

Tänään käytiin ostamassa Stokken syöttötuoli ja hyppykeinu. Tuo jälkimmäinen näyttää jakavan mielipiteitä rajusti, kun googlasin hyppykeinun toissa päivänä. Meidän tyttö seisoo niin tukevasti koko jalkapohjalla, joten varpustamista ei tarvitse pelätä. Ja muutenkin viihtyy hyvin seisoma-asennossa, joten ensimmäinen kerta kiikussa oli yhtä iloa ja hymyä. Kasvoista näki, että onpa kivaa, kun saa ihan itse kääntyä jalkoja liikuttamalla. hyppelyä ei vielä ensimmäisellä kerralla nähty.

Ensimmäinen ruokailuhetki syöttötuolissa oli myös näkemisen arvoinen. Ihan ihmeissään istui omassa tuolissa pöydän ääressä. Ei tarvinnut enää kurkistella sitteristä, vaikka täällä Reposaaressa sitteristä on parhaat ruokailunäkymät. Keittiön pöydältä näkee niin puut, linnut, nurmikon, meren ja tuulimyllyt. Siinä riittää viihdykettä kerrakseen. Ehkäpä oma tuoli tuo erilaiset ja mielenkiintoiset näkymät. Ainakin on lähempänä pöydällä luettavia lehtiä. Ne on kiva rypistää ja laittaa suuhun.

Ja se ensimmäinen hammas näkyy jo tosi kauniisti. Purulelut kelpaa ja muiden sormia on kivempi syödä nyt kuin omia. Tekee aika kipeää, kun pikkuhampaalla puree. Kukapa sitä omaa sormea haluaisikaan purra...